Autoilun historia olisi voinut mennä toisinkin. Muutamista sattumuksista ja valinnoista johtuen saastuttava polttomoottoriauto yleistyi ja puhtaampi vaihtoehto jäi pitkäksi aikaa unohduksiin. 1990-luvulla sähköautot palasivat liikenteeseen General Motorsin EV1:n vanavedessä. Ajomatkat ja pikalataus lupailivat jo autoilun vallankumousta - mutta kuinkas sitten kävikään?
Sähköautojen varhainen historia
1830-luvulla rakennettiin sähköisiä vaunuja ja jo vuonna 1899 belgialainen Camille Jenatzyn (kuvassa) rikkoi Le Jamais Contente -sähköautolla 100 km/h haamurajan.
Äänettömät, helppokäyttöiset, pakokaasuttomat ja siistit sähköautot olivat 1900-luvun alussa kaikkein suosituimpia autoja. New Yorkin ensimmäiset taksitkin kulkivat 1900-luvun alussa pitkin kaupungin katuja ilman pakokaasuja, käyden vain välillä varikolla vaihtamassa tyhjät akut täysiin. Sähköautojen massavalmistus oli alkamaisillaan – vaihtoakkujärjestelmät kehitetty ja muu tekniikka valmiina – mutta se jäi kuitenkin toteutumatta. Miksi?
Yhtiö nimeltä Electric Vehicle Company oli tuonut sähkötaksit New Yorkin kaduille käyttäen patenteilla suojattua akkutekniikkaa. Se keräsi suuret summat sijoittajien rahaa ja valmistautui valtaamaan orastavat automarkkinat puhtailla sähköautoilla. Pitääkseen kilpailevan tekniikan kurissa, päätti yhtiö ajan hengen mukaan hankkia omistukseensa polttomoottoriauton patentin Selden nimiseltä mieheltä, joka oli puoletaan hankkinut patentin itselleen patenttilainsäädännön porsaanreikien avulla. Sähköautoyhtiön omistajat huomasivat pian polttomoottorin valmistuksen lisenssimaksujen keräämisen olevan helpompi tapa rikastua kuin ryhtyä kehittämään sähköauton sarjavalmistusta. Vähin erin valmistajat ja patentinhallitsijat muodostivat Yhdysvaltoihin monopolin, joka salli vain kalliiden yläluokan autojen valmistuksen.
Fordin ja Edisonin visio
Henry Ford rikkoi lopulta vuonna 1911 patenttimonopolin massavalmistetun kansanmiehen (polttomoottorilla varustetun) T-Fordin myötä – ja sai samalla sankarin maineen sinnikkäässä oikeussalitaistelussa vihattuja trusteja vastaan. Fordin sankaruus oli kuitenkin näennäistä: hän oli itse yhtiöineen pyrkinyt jäseneksi monopoliin ja suivaantui kun ei tullut hyväksytyksi. Polttomoottoriin perustuvan T-mallin menestyksen jälkeen Ford kääntyi kuitenkin sähköauton kannalle. Tekniikan lisäksi vaakakupissa painoi öljymonopolien tapa keinotella bensiinin hinnalla
ja Yhdysvaltojen uhka joutua riippuvaiseksi ulkomaisesta öljystä.
(kuvassa Edison ja sähköauto vuodelta 1913)
Vuonna 1914 Henry Ford ja keksijä Thomas Edison julkistivat yhteisen hankkeensa täyttää Yhdysvaltojen maantiet sähköautoilla. Edison valmistaisi autoon akut, joilla ajaisi kertalatauksella 100 kilometriä. Suunnitelmiin kuuluivat myös koteihin asennettavat sähkögeneraattorit, kadunvarsien lataustolpat sekä pitkät ajomatkat mahdollistava huoltoasemaverkosto, josta saisi autoonsa vaihtoakut muutamassa minuutissa. Myöhemmässä vaiheessa kotien takapihoille oli tarkoitus asentaa pientuulivoimaloita.
Hankkeeseen oli yhteensä kerätty alkupääomaa nykyrahassa 350 miljoonaa dollaria ja kadunmiehen kukkarolle sopivia sähköautoja oli määrä ajaa ulos Fordin tehtailta huikeat 150 000 kappaletta jo vuonna 1915.
Puhdas tulevaisuus jäi toteutumatta
Sähköautojen maailmanvalloitus jäi kuitenkin toteutumatta. Aluksi Edisonin ja Fordin välit kiristyivät, sillä Edisonin akut eivät Fordin tehtaan raporttien mukaan toimineet. Edisonin laboratoriossa kaikki oli hyvin, mutta toimitettuna Fordille Detroittiin ei. Syy jäi mysteeriksi, sillä tänä päivänä Edisonin akkutekniikka tiedetään toimivaksi.
Seuraava hankkeen takaisku oli Edisonin laboratoriakompleksin raivoisa palo. Osa tärkeistä papereista ja akuista saatiin pelastettua, mutta monen vuoden työn tulokset tuhoutuivat. Betonirakenteiset laboratoriorakennukset oli luokiteltu palonkestäviksi, eikä niitä oltu sen vuoksi vakuutettu. Paloa seuranneena päivänä Edison julisti aloittavansa työnsä alusta, mutta tosiasiassa tulipalo oli lähes 70-vuotiaalle keksijälle katastrofi.
Viimeinen isku hankkeelle oli I-maailmansota, jonka tarpeisiin sähköautot sopivat huonosti. Sen sijaan etenkin polttomoottorilla varustettujen kuorma-autojen kysyntä räjähti. Niin kehitys johti saastuttavien polttomootoriautojen kannalta suotuisille poluille ja Fordin ja Edisonin yhteishanke puhtaan ja energiamonopoleista riippumattoman autoilun puolesta jäi unohduksiin…
Uusi tuleminen 1990-2003
General Motorsin esiteli vuonna 1990 Impact -nimisen sähköauton prototyypin, joka sai myöhemmin nimen EV1. Impact sai Kalifornian ilmanlaadusta vastaavat viranomaiset vakuuttumaan sähköautojen teknisestä valmiusasteesta. Viranomaiset asettivat lain, joka velvoitti autovalmistajat tuottamaan myyntiin tietyn kiintiön verran nollapäästöisiä ajoneuvoa, käytännössä sähköautoja.
Kiintiö määräsi, että myydyistä autoista nollapäästöisiä piti olla kasvava prosenttiosuus: 2% vuonna 1998, 5% vuonna 2001 ja 10% vuonna 2003. Autoteollisuus vastasi ensin lainsäädäntöön tuomalla markkinoille seuraavat sähköautot:
- General Motors EV1
- Ford Ranger pickup
- Ford Th!nk City
- Ford Th!nk Neighbor
- Honda EV Plus
- Toyota RAV4 EV
- Nissan Altra EV
- GM Chevrolet S-10 compact pickup
- Chrysler EPIC minivan
(kuvia ja linkkejä näistä autoista)
Näitä autoja ei kuitenkaan enää ole myynnissä, sillä autoteollisuus ryhtyi kaikin tavoin vastustamaan Kalifornian nollapäästö-mandaattia ja sai sen kaadettua vuonna 2003. Teollisuus vetosi siihen, ettei markkinoilla ole riittävästi kysyntää sähköautoille. Lisäksi viranomaiset vakuutettiin siitä, että vetyauto tulisi aivan lähivuosina markkinoille ja olisi teknisesti sähköautoa edistyksellisempi.
Lain kumoamisen myötä kaikki sähköautomallit vedettiin pois markkinoilta. Suurin osa niistä kerättiin jopa pois leasing-sopimuksen tehneiltä kuluttajilta (joista moni oli julkisuuden henkilöitä, kuten muun muassa Mel Gibson). Suuri joukko autoja – kuten General Motorsin valmistamat EV1:t (kuvassa) ja Hondan EV+ – romutettiin tyystin.
Fordin Norjassa valmistettuja sähköisiä Th!nk-kaupunkiautoja odotti sama kohtalo, mutta kuluttajien kampanjointi (johon myös Greenpeace osallistui) sai Fordin muuttamaan suunnitelmiaan ja toimittamaan autot takaisin myyntiin Norjaan.
Toyota lopetti RAV EV -sähköautonsa tuotannon, mutta tarjosi jo valmistetut sähköautot sekä vuokralle että ostettaviksi. Toyota myös jatkaa sähköautojensa huoltopalveluita. Näin pieni joukko Toyota RAV4 EV -autoja on yhä käytössä.
Lisätietoa
- Sähköautojen hetkellisestä esiinmarssista 1990-luvun lopulla kertoo 2006 valmistunut Chris Painen dokumentti Who Killed the Electric Car?
- Sähköauton (ja koko moottoroidun liikenteen) monopoleja ja kartelleja vilisevästä varhaishistoriasta voit lukea lisää mm. (kahdeksankertaisen Pulitzer-ehdokkaan) Edwin Blackin tuoreesta kirjasta Internal Combustion. (Suora linkki kirjan ensimmäiseen lukuun).
- Sähköautojen historia Wikipediassa